Aspergerin-oireyhtymästä omassa elämässä – Osa 1

Tervehdys kaikille!

Olen aikaisemmin kertonut itsestäni peruasioita, mutta tässä ajattelin avata laajemmin tätä Aspergerin-oireyhtymää. Sain tähän inspiraatiota eli taiteellista luomisvirettä. Aloitan kertomalla ensin lyhyesti perusasioita, jonka jälkeen siirryn käsittelemään yksityiskohtaisemmin sitä, miten tämä minulla ilmenee käytännössä. Perustietojen kohdalla olen käyttänyt apuna pääosin Wikipediaa. Netistä löytyy perustietoa vaikka millä mitalla, mutta yksilöllinen tieto varmasti kiinnostaa lukijoita enemmän. Minun on helpompi aloittaa kirjoittaminen, kun ensin pohjustan aihetta muistiinpanoilla ja vasta sitten ryhdyn varsinaiseen työskentelyyn. Siirrytään siis aiheeseen.

Aspergerin-oireyhtymää ei nykyään enää ole itsenäisenä vaan se luokitellaan Autisminkirjon häiriöihin kuuluvaksi. Kyseessä on siis lievä muoto, mutta erilaiset piirteet ja rajoitteet ovat yksilöllisiä.

Yleensä haasteita on sosiaalisissa tilanteissa, kuten sanattoman viestinnän ymmärtämisessä ja eleiden tulkitsemisessa. Lisäksi monilla on erityisiä mielenkiinnon kohteita ja tiettyjä rutiineita. Seuraavassa kuvassa on listattu tyypillisimmät piirteet. Kaikilla ei kuitenkaan ole kaikkia vaan nämä jakaantuvat yksilöllisesti ja asteittain.

Siirryn käsittelemään aihetta omasta näkökulmasta ja jaan tämän pitkän kirjoituksen osiin. Tästä riittää kyllä kerrottavaa. Kirjoitan yksi aihepiiri kerrallaan, jotta kokonaisuus on helpompi hahmottaa.

Ensimmäiseksi nostan vuorovaikutustilanteet ja sosiaalisen kanssakäymisen esille. Tässä on paljon haasteita, mutta löytyy myös vahvuuksia! Esimerkiksi pystyn näyttämään omia tunteita avoimemmin, mutta toisaalta en välttämättä ymmärrä toisten tunnetiloja pelkän sanattoman viestinnän kautta. Tämä voi johtaa joskus väärinkäsityksiin. Kasvojen ja kehon eleiden tulkitseminen tuottaa vaikeuksia ymmärtää toisen tunnetilaa. Siksi yleensä pyydän kertomaan sanallisesti.

Puhuminen voi kuulostaa kirjakielimäiseltä ja tarkkaan harkitulta, johtuen yleensä sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä. Tämä näkyy varsinkin tuntemattomien tai puolituttujen kanssa. Muutoin juttua tulee enemmän tutussa seurassa. Olen kuitenkin parempi kuuntelija enkä välitä olla äänessä koko ajan. Puhuessa otan yleensä lyhyitä ja toistuvia katsekontakteja, aiemmin välttelin niitäkin.

Minulle on tärkeää, että asioista puhutaan suoraan eikä yritetä kierrellä tai paremmin sanottuna hienotunteisuutta ajatellen vältellä suoraan sanomista. Arvostan rehellisyyttä ja aitoutta. En pidä siitä jos joku teeskentelee olevansa jotain muuta kuin oikeasti on… Tiedätte varmasti mitä tarkoitan 😉 Puhumiseen liittyy myös vaikeus tunnistaa toisten puheesta sarkasmia ja ironiaa. Varsinkin, jos puhe on tasaista ja ilmeetöntä. Toisaalta oma puhe voi kuulostaa monotoniselta ja/tai katkonaiselta. Asioiden ja esineiden nimet saattavat joskus väliaikaisesti hetkeksi unohtua, jolloin ei välttämättä saa sanottua lausetta loppuun.

Nähdään seuraavassa osassa!